perjantai 18. marraskuuta 2016

Harakoille huonoja uutisia!

Viime viikkojen edistysaskeleet ovat olleet varsin tuntuvia. Kirjaimellisesti. Muutama viikko sitten saatiin paikoilleen viimeiset ikkunoiden sisäpokat ja kuluvan viikon alussa puhallettiin villat välipohjaan. Ja eron kyllä huomaa. Enää ei vedä niin, että sukat pyörivät jalassa ja lämpö jää sisälle, eikä karkaa samantien harakoille. Ah, ihan luksusta. 

Visiointi ei mulle ole yleensä hankalaa, mutta jostain syystä mun on ollut koko projektin ajan todella vaikeaa nähdä yläkertaa valmiina. Valmishan se ei ole vieläkään, ei edes lähelle, mutta koko ajan tilan hahmottaminen muuttuu helpommaksi. Yksi iso etappi saavutettiin pari päivää sitten, kun tilaan saatiin lattia. Väliaikainen vanerilattia, mutta lattia. Lopullinen lattialankku tulee vain hieman alemmas, joten huonekorkeutta yms. pystyy nyt fiilistelemään ihan eri tavalla. Hurjasti ei korkeutta tilaan tule, mutta ihan kivasti kuitenkin.

Alunperin suunniteltiin yläkerran sisäkattoa kulkemaan katon myötäisena harjalle saakka eli myös sisäkatto olisi ollut ns. harjakatto, mutta eristevahvuuksien, tuulettumisen ja muiden käytännön seikkojen takia suunnitelmasta luovuttiin. Yläkerta on vanhaan taloon aina riski, jos sitä ei siellä aiemmin ole ollut, joten monen monta asiaa on pitänyt riskien minimoimiseksi huomioida. Talon terveenä pysyminen on prioriteettilistan kärjessä ja estetiikkaa huomioidaan sen ehdoilla. Jostain joutuu ehkä joskus tinkimään, mutta se on pientä se :)




Alakerrassa ei ole tapahtunut mitään merkittäviä mullistuksia, mutta yksi uusi eli vanha huonekalu kotiutui viimein. Kyseessä on miehen lapsuudenkodista kotoisin oleva puusohva. Tuohon se nyt keittiöön sujahti ihan mukavasti, mutta tulee vielä myöhemmin vaihtamaan paikkaa. Kaverikseen se saa jossain vaiheessa erilaisen pöydän ja muutaman tuolin. Miehen äidin peruja ovat myös nuo aivan mielettömän kauniit pellavaverhot, jotka sopivat keittiön isoon ikkunaan kuin nakutettuna. Kuvassa vinksottavat vähän hassusti, mutta eipä täällä muutenkaan ole aina kaikki aivan justiinsa ojennuksessa ;)




Loppuun vielä pari surkeaa kuvaa. Värit ovat molemmissa vääristyneet, mutta minkäs sille voi, kun kännykällä kuvia napsii. Harmaan talvipäivän valo riittää mihin riittää. Mutta syy miksi kuvat halusin kuitenkin teille näyttää, on tuo yläkerran ikkuna. Tätä jännitettiin, mutta lopputulos on ainakin meidän silmiin tosi onnistunut. Uusi ikkuna istuu paikalleen mutkattomasti. Jos joku sanoisi, että se on aina siinä ollut, niin ei kyllä tulisi ensimmäisenä mieleen esittää vastaväitteitä. 






Aiemmin kerroin myös maalausten ja talven kilpajuoksusta. Nyt voidaan kai jo todeta, että taidettiin juuri ja juuri selvitä maaliin ensimmäisenä. Pikkujuttuja vielä jäi, kuten kuvistakin näkyy, mutta melkein kaikki pinnat ovat nyt maalin alla. Lopultakin. Aikamoinen urakka on maalaus kyllä ollut. Säät, aika ja niiden yhdistäminen ei aina ole ollut aivan ongelmatonta. Nyt saadaan huokaista hetkeksi, mutta keväällä sitten sama uusiksi ;)

Huokaista aiotaan siis maalausten suhteen, mutta vähän muutenkin. Timpurimme jää loppuvuodeksi ansaitulle lomalle ja luultavasti sen ajan keskitymme itsekin muihin juttuihin. Into ei ole mihinkään laantunut, mutta myönnettävä on, että aika intensiiviset neljä-ja-puoli remonttikuukautta tässä on takana. Pieni tauko tekee siis varmasti terää :)

perjantai 28. lokakuuta 2016

Lokakuun loksahduksia

Kyllä se on niin, että sen tietää sitten kun loksahtaa. Monissa asioissa. Rakkauvessa. Kodin hankinnassa. Karkkipussin valinnassa. Keittiö- ja kylppärisuunnitelmissa. Nyt lopultakin loksahti myös noissa viimeisissä. Paniikki on paras kannustin ja tälläkin kertaa se oli merkittävä loksahtamista edistävä tekijä. Ja onhan se nyt jotain johdatusta, että se vasta hankittu vanha keittiönkaappi löysi paikkansa uudessa suunnitelmassa melkein paremmin kuin siinä edellisessä (jonka luulin olevan viimeinen). Phuuh. Melkein tekis mieli vähän vilauttaa - niitä suunnitelmia nimittäin - mutta taidan vielä viivytellä hetken.

Sen sijaan voin vähän vilauttaa olohuoneen tilannetta nyt. Sinne meni ilakointi puhtaudesta ja järjestyksestä :D Harmittavaa on, että tuota vanhaa helmiponttikattoa ei voida säästää. Syitä tähän on x määrä, mutta yhtenä se, että tässä vaiheessa remonttia on pakko päästä käsiksi välipohjan rakenteisiin alhaalta päin. Ja kuinkas muutenkaan se käy kuin kuvan osoittamalla tavalla.




Kivaa viikonloppua! Täällä sataa, mutta satakoon. Luulen, että illalla kynttilänvalossa nautittu viinilasillinen sopii sadesään kaveriksi paremmin kuin hyvin ;)

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Talvi tuli



Lauantaina tehtiin miehen kanssa oikein suursiivous. Etenkin olohuone on muistuttanut koko kesän lähinnä läpikulkuvarastoa. Ikkunoiden kunnostuksen takia huonekalut oli kerätty keskelle lattiaa ja tavarat olivat muutenkin kaikkialla muualla paitsi omilla paikoillaan. Aika hyvin olen tsempannut ja sietänyt epäjärjestystä, mutta nyt riitti. Ja ah, miten helpotti! Olen vähän sellainen tyyppi, että mieli on paremmin tasapainossa, kun kotona on paikat kunnossa. Usein aamulla ensimmäiseksi kierrän lattiat mikrokuituliinan kanssa ja vasta sitten alan kahvinkeittoon :D Jotta en antaisi itsestäni kuitenkaan ihan täyskahjon siivousfriikin kuvaa, niin sanottakoon selitykseksi koirat. Sisällä neljä (plus pentu, joka siirtyy jossain vaiheessa ulos) ja tarhassa pari lisää. On siis selvää, että karvaa riittää ja puhtaan kodin eteen on nähtävä keskivertoa enemmän vaivaa.

Siivoilun jälkeen nappasin olkkarista pari kuvaa. Keväästä saakka kaupan muoveissa odottanut mattokin pääsi oikomaan itseään. Myös eteiseen hankittu tuoli löysi väliaikaisen sijoituspaikan olohuoneesta. Vähän hassulta se tuossa näyttää, mutta toisaalta sopii kivasti maton pariksi. Tuosta äidiltä saadusta pikkupöydästä tykkään kuin hullu puurosta, samoin vanhasta puusohvasta. Muuten huonekaluissa tulee vähitellen tapahtumaan uudistuksia ja osa vanhoista saa osakseen pieniä tai vähän suurempia tuunauksia. Uusien jo hankittujen juttujen kanssa mietin aluksi, että pidän ne pois käytöstä siihen saakka, kun remontti on valmis, mutta tulin toisiin aatoksiin. Ensinnäkin ongelmana on krooninen tilanpuute ja toisekseen elämä on nyt eikä sittenvastajoskuskun.




Tänään tänne tuli talvi. Aamulla oli maa valkoisena ja on yhä edelleen. Olisin toivonut, että lumi tulee vasta muutaman päivän päästä, mutta eipä ole säiden valtias tilauksia ottanut vastaan ennenkään ;) Toisaalta on myös oikein helppo iloita lumen mukanaan tuomasta valosta, aurinkokin nähtiin taas pitkästä aikaa. Alla kaunis talvimaisema olkkarin ikkunasta - ei anneta rakennustelineiden ja lautakasojen haitata, eihän? ;)




Ja lopuksi vielä kuva myös yläkerrasta. Eilen saatiin nimittäin ensimmäinen yläkerran uusista ikkunoista paikoilleen. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Myös ulkoapäin mittasuhteet istuvat kokonaisuuteen oikein kauniisti. Ikkunat on teetetty ja ne ovat muuten samanlaiset kuin alakerran isot ikkunat, mutta 25% pienemmät.



tiistai 11. lokakuuta 2016

Tilannekatsaus

Kilpajuoksu talven kanssa jatkuu, mutta kyllä tämä tästä. Katto valmistuu ihan näillä näppäimillä ja maalauksetkin ovat edistyneet. Maalaaminen on edennyt ennakoitua hitaammin, mutta minkäs teet, kun hommia on pakko porrastaa - yksi tekijä ei sentään ihan kaikkeen veny. Päätyjen rimoittaminen piti jättää kesken, kun kattoremontin aloittamista ei uskallettu syyssateiden pelossa viivästyttää enää yhtään. Siksi toisekseen iso osa taloa on ollut pressujen peitossa, kun kattotiilien purku osoittautui yllättävän sotkuiseksi hommaksi. Takasivulla nokipöly pääsi sotkemaan ulkopokat niin pahoin, että ne piti maalata uudelleen. Samaa ei haluttu etusivulla ja suojaukset ovat olleet sen mukaiset. Nyt katon valmistuessa timpurimme jatkaa päädyt loppuun ja me sitten sitä mukaa sudimme ne pohjamaalilla. Myös kattoturvatuotteiden ja sadevesijärjestelmän asennukset odottavat ennen kuin saamme huokaista. Paljon pitää siis vielä ehtiä ennen lumen tuloa, mutta toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että säät suosivat vielä hetken.

Viikonloppuna nappasin kuvan takasivusta, joka on nyt siinä mallissa, että ennen kevättä sille ei tehdä mitään. Väreistä tykätään edelleen tosi paljon. Valkoinen on raikas, punainen tuo lämpöä ja siniharmaat tehosteet kontrastia. Ja mikä tärkeintä: uusista pinnoista huolimatta ilme on edelleen vanha.



lauantai 17. syyskuuta 2016

Maalari maalasi taloa

Phuuh. On kuulkaa maalattu! Voiton puolella ollaan jo, mutta vielä on hommaa useammaksi päiväksi. Toivotaan, että vesisateet pysyvät vielä poissa. Tänä syksynä saadaan sudittua pintaan vain ensimmäinen, ohennettu, kerros ja ensi keväänä sitten otetaan uusi kierros (tai kaksi) ohentamattomalla tavaralla. Tältä täällä näyttää nyt. Keskeneräistä ei saisi arvostella, mutta mitäs tykkäät? 




Maaliksi valikoitui Virtasen Maalitehtaan 4 Öljyn Laatumaali ja toistaiseksi ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. Kerrassaan mainio maali. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin seinän väri on maalarinvalkoinen eli G497. Nurkkalaudat yms. maalataan sävyllä RAL 7046 ja uusien (tehdasvalmisteisten tusina) ovien sävy on samasta kartasta, mutta vaaleampi RAL 7040. 

Tuo tumma siniharmaa tuli kuvioihin ihan viime metreillä. Alkuperäinen suunnitelma oli käyttää sen tilalla puhdasta valkoista, jolloin ainoastaan ovet olisivat olleet vaaleanharmaat. Tämä vaihtoehto alkoi kuitenkin tuntua liian pliisulta ja niinpä lisättiin hommaan vähän väriä. Nyt kun kokonaisuus alkaa vähitellen hahmottua, tuntuu päätös oikealta. Ikkunoiden smyygilautoja maalatessa olen kylläkin ehtinyt miettiä moneen kertaan, että pitikö tässäkin mennä vaikeimman kautta? On nimittäin kohtuullisen kuumottavaa maalata, kun virheisiin ei juuri ole varaa - valkoinen paljastaa pienetkin lipsahdukset armotta.

Myös katto on edistynyt kivasti. Toinen lape alkaa olla valmis. Se on edelleen pressujen suojassa, joten kuvaa en nyt tähän hätään saanut. Seuraavalla kerralla näytän sitten senkin.

Aurinkoista viikonloppua!


tiistai 6. syyskuuta 2016

Katolla ja keittiössä

No, niin! Katolla ollaan! Aloituskokous on pidetty ja ensimmäinen lape kuorittu. Kerrosten alta paljastui mielestäni hurjan kaunis graafinen kuvionti. Viehätys tosin hieman himmeni, kun kuulin, että kuvioinnin ovat aikaansaaneet katossa olleet asbestilevyt. Kääks. Onneksi ne on kuitenkin poistettu jo joskus aiemmin.




Mitäs muuta? Vaikka sisustushommiin on vielä pitkä matka, ovat ajatukset niissä hyvinkin tiiviisti. Erityisesti keittiötä olen pohdiskellut paljonkin, ja joitakin hankintojakin jo tehnyt. Keväällä ostimme ison erän valkoista 20x20 laattaa, jota tullaan näkemään myös keittiössä. Oikeastaan aika isonakin pintana. Lisäksi haluan ehdottomasti johonkin tehosteeksi Studio Hilpeän Kukkilintu -laattaa. Se muistuttaa kauniilla tavalla pohjoiskarjalaisista juurista. Väri on vielä päättämättä, mutta sitä ehtii vielä miettiä. 

Kaapistot tulevat olemaan yhdistelmä uutta ja vanhaa. Tällä viikolla odottelen saapuvaksi muutamaa keittiöpalapelin osasta, jotka netistä (näkemättä...hehheh) shoppailin. Toivotaan, että ostokset ovat onnistuneet. Aiemmin olemme ehtineet hankkia jo Högforsin Siro Maja puuhellan, joten oikeastaan kaikki ne osat, joita on joutunut vähän metsästämään, on nyt hankittu. Loput löytyvät helposti - tarvitsee vain kävellä IKEAan ja lisäksi klikkailla tavaraa ostoskoriin parissa muussa nettiputiikissa.




Ai, niin! Jääkaappikin löytyy jo! Smegistä olen haaveillut vuosia, mutta suolainen hinta on toiminut oivana karkottimena. Löysin kyllä haluamani kaapin huomattavasti Suomen hintoja edukkaammin Euroopasta, mutta halpa se ei olisi ollut sieltäkään tilattuna. Schaub-Lorenzin retrokaappi houkutteli edullisuudellaan, mutta joku siinä vain tökki. Erityisesti se, ettei valkoinen kuulu värivalikoimaan. Pistettiin sitten riita poikki ja valittiin jotain näiden kahden välistä eli Bompani. Etelänaapurista (E-kodinkoneet) kaapin tilasin ja homma toimi kuin junan vessa. Alle viikko ja kaappi törötti keskellä keittiönlattiaa. Sopii toivoa, että mikäli ongelmia kaapin käyttöön oton jälkeen ilmenee, toimii homma myös silloin yhtä hyvin. Ensisijaisesti keskitytään kuitenkin toivomaan, että kaappi toimii moitteetta :)



Lopuksi vielä kuva meiltä nyt. Tai no, ei nyt, vaan viime keväänä. Nyt meillä eletään lähinnä jatkuvassa epäjärjestyksessä :D Saatte kuitenkin ehkä vähän kiinni siitä, millaisessa ympäristössä viihtyvä tyyppi täällä blogin takana hääräilee.




Kivaa loppuviikkoa sulle! Me jatketaan sade-ennusteiden tuijottelua. Nyt näyttäis siltä, että loppuviikolla maalataan! Jee!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Ohopsista...

...kun on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kesäkin on jo ehtinyt vaihtua (alku)syksyyn. Remontin suhteen ollaan kuitenkin edistytty merkittävästi. Ulkovuori alkaa olla kohta maalausta vaille valmis ja sitten onkin aika kiivetä katolle. Itse aion tosin pysyä tiukasti maankamaralla ;)

Vanhan talon kanssa joutuu aina vähän jännittämään, mutta toistaiseksi se on ollut turhaa. Toisaalta on myös erittäin lohdullista tietää, että mahdollisesti paljastuvat isotkin vauriot ovat yleensä korjattavissa. Meillä jouduttiin alimpia hirsiä vähän paikkaamaan etukuistin molemmin puolin. Tiedossa oli, että jos jossain on pehmeää odotettavissa, niin juuri tässä. Positiivinen yllätys sen sijaan oli, että selvittiin näin pienin korjauksin. Yhtään pätkää ei tarvinnut vaihtaa. Pahimmat vauriot olivat tuollaisia mikä kuvassa - eli eivät pahoja ollenkaan. Suurin osa oli aikaa myöten kuivanut, mutta yksi kohta oli selvästi kostea ja se sai vähän aikaa kuivahtaa.




Kuistin rakenteet itsessään olivatkin sitten ihan haperoa. Kuisti oli notkahtanut eteenpäin ja kun koko komeus paljastui, niin alkoi jotenkin jännästi tuntumaan siltä, että olisi saattanut pian notkahtaa vielä vähän lisää. Iiks. Onneksi kulku sisälle järjestyi korjauksen ajaksi sivuoven kautta. Hetken aikaa meillä oli tuollainen aika ilmava versio vai onks tää nyt sellainen avokuisti? ;) Kuvassa näkyy myös kiva pieni bonus, joka oli piilotellut ulkoverhouksen alla. Pikkuikkuna! Jei! Vanhoissa julkisivukuvissa se näkyykin, mutta on meillä jostain syystä jossain vaiheessa piilotettu. Ikkunan takana on pikkumakkarin (ent. Ratamestarin toimisto) vaatehuone. Samalla selvisi sekin, miksi ko. tila on ollut talvisin niin kylmä. Ikkuna-aukko oli nimittäin vain levytetty piiloon, ilman minkään valtakunnan eristeitä. Hrrrr.... Nyt ikkuna saa tietenkin jäädä näkyviin ja tuo kaivattua lisävaloa, kun pikkueteinen ja vaatehuone yhdistyvät isommaksi tuulikaapiksi. Tallella oli ainoastaan sisäpokat ja karmejakin oli rouhittu aika kovalla kädellä, joten Restaurointipuusepät Nuutti sai vielä pienen lisähomman muiden ikkunoiden kunnostuksen ja yläkerran ikkunoiden tekemisen lisäksi.




Yläkerrassa on sielläkin tapahtunut edistystä. Purkuhommat hoidettiin itse, minkä jälkeen imuauto kävi imaisemassa välipohjan eristeet uumeniinsa. Oli työmiesten mukaan kuulema parhaat tämän ikäisessä talossa nähdyt välipohjan eristeet, kun ei hiiren kolojakaan missään. Ja olihan sitä eristettä paljon. Mikäli nyt ihan oikein muistan, niin ensin muha, sitten tiivistys savella/hiekalla, taas muha ja sitten vielä koksikerros. Massiivinen paketti enivei. Tyhjenneltäis sitä varmaan vieläkin, jos oltais päädytty hoitamaan homma itse. Kolmesta kohtaa paljastui seinähirressä pieniä lahoja, mutta ei mitään isompaa. Kaikki hyvin siis ylhäälläkin.




Välillä on pitänyt fiilistellä näkymiä tulevan makkarin ikkunasta. Ei valittamista. Ps. Tuon imuauton letkun ristin Boaksi. Aika kuvaava eikö?




Ja nyt täällä näyttää tältä eli aika hyvältä. Ei ihan vielä joka sivulla, mutta melkein. Tänään pääsivät kunnostetut ulkopokatkin paikoilleen. Niin kovin ihanaa on seurata muutosta, kun sitä on liki kolme vuotta suunniteltu, pohdittu ja siitä haaveiltu. Tavallaan se ei edes näytä isolta ja siitä tietääkin, että ollaan oikeillä jäljillä. Meille (ja Museovirastolle) kun on tärkeää, että talon ilme säilyy mahdollisimman pitkälti ennallaan. Kovasti näyttää ainakin omaan silmään siltä, että tämä tavoite myös saavutetaan.




Palataan asiaan taas, kun on uutta kerrottavaa. Viimeistään silloin, kun Ratamestari saa uuden maalin pintaansa. Maalit on jo ostettu ja sen verran voin paljastaa, että Virtasen Maalitehtaan 4 öljyn laatumaaliin päädyimme. Väri jääköön vielä arvoitukseksi - ainakin osalle ;)

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ratamestarin uudet vaatteet

No, niin! Remontti on polkaistu käyntiin vauhdilla, ja viikossa on tapahtunut paljon. Projektin etenemisestä sen verran, että ulkovuori ja ikkunat ovat asialistalla ensimmäisinä. Niiden jälkeen vuorossa on katto, ja vasta ulkopuolisten asioiden ollessa kunnossa, siirrymme sisätiloihin. Remontin toteuttaa palkkaamamme kirvesmies ja itse hääräämme mukana tehden sitä mitä voimme/osaamme/ehdimme. Sisätiloissa oman työn osuus sitten kasvaa.

Talo on aluksi ollut keltaiseksi maalatulla hirsipinnalla, mutta jossain vaiheessa päälle on lyöty rimalaudoitus, joka maalattu  sekin keittomaalilla. Sen päälle on sitten joku viisauden puuskassaan vetäissyt lateksimaalin, joka on toiminut tyypilliseen tapaansa lahottaen laudoituksen. Muutama vuosi sitten talo on vielä maalattu toista päätyä lukuunottamatta kertaalleen. Sen aikaisen asukkaan maalivalinta oli edeltäjäänsä parempi, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Vanhojen talojen restaurointiin perehtyneiden ammattilaisten kanssa asiaa pohdittiin ja tultiin siihen lopputulokseen, että kunnostaminen olisi tässä tapauksessa ainoastaan tekohengitystä. Siispä ratamestari saa uudet, joskin mahdollisimman entisen kaltaiset vaatteet. 

Ulkoverhouksen purkaminen aloitettiin pitkältä takasivulta. Ja voi pojat, kun olikin tiukassa! Epätoivo meinasi aluksi iskeä ja alettiin jo epäillä, että eikö vaan osata. Timpurimme teki kuitenkin tismalleen saman havainnon, joten ihan kokonaan ei hidasta purkutahtiamme tarvinnut laittaa osaamattomuuden piikkiin. Verhouksen alta paljastui alumiinipaperi, jonka alla oli vielä kaksi huokoista pahvikerrosta. Ja mikä parasta - kerrosten alla odotti terve hirsi. Ainoastaan toisessa reunassa, noin 3 m pätkällä, oli alimman hirren alareunassa hieman haperoa. Ei kuitenkaan siinäkään niin paljoa, että hirsikorjauksiin olisi ollut tarvetta. Toivotaan, että sama meno jatkuu myös muilla sivuilla. 




Tuo alumiinipaperi sinällään oli ihan jännä löytö. Ei ole ollut foliohatun tarvetta tässä talossa ;) Alunperin oletuksena oli, että laudan alla hirttä vasten on tervapaperi, mutta vähän aikaa sitten tehty pieni kurkistus paljasti tilanteen olevan toinen. Onneksi ei sentään löytynyt elmukelmua. Potentiaalinen ongelmien aiheuttajahan tuo on, joten sai lähtöpassit. Pahvikerrokset olivat siistit ja niistä alimmainen saikin jäädä tuulensuojalevyn alle blokkaamaan vetoa levyjen saumakohdista.




Tänään lähtivät kunnostettavaksi ensimmäiset ikkunoiden ulkopokat, joten sekin homma on saatu alulle. Näkymä sisältä ulos on jonkin aikaa "hieman" sumuinen ;) Onneksi valo pääsee kuitenkin sisälle.




Ratamestarihan on rakennettu v.1926 eli tänä vuonna vietetään siis ysikymppisiä. Lähes vuosisadan se on tuossa seisonut paikallaan ja mittausten perusteella vieläpä aika tukevasti. Timpurimme nimittäin tarkisti laserilla kivijalan suoruuden ja heittoa oli olemattomat 5 mm. Hyvä on ryhti vanhuksella ja kovin on muutenkin saanut kehuja - on aikanaan rakennettu laadukkaasti ja taidolla.


perjantai 8. heinäkuuta 2016

Tästä se lähtee!




Illalla saapuu pihaan iso kuorma rakennustavaraa, joten lienee aika aloittaa myös blogi. Tervetuloa seuraamaan elämää ja remonttia Ratamestarin talossa!