perjantai 2. syyskuuta 2016

Ohopsista...

...kun on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Kesäkin on jo ehtinyt vaihtua (alku)syksyyn. Remontin suhteen ollaan kuitenkin edistytty merkittävästi. Ulkovuori alkaa olla kohta maalausta vaille valmis ja sitten onkin aika kiivetä katolle. Itse aion tosin pysyä tiukasti maankamaralla ;)

Vanhan talon kanssa joutuu aina vähän jännittämään, mutta toistaiseksi se on ollut turhaa. Toisaalta on myös erittäin lohdullista tietää, että mahdollisesti paljastuvat isotkin vauriot ovat yleensä korjattavissa. Meillä jouduttiin alimpia hirsiä vähän paikkaamaan etukuistin molemmin puolin. Tiedossa oli, että jos jossain on pehmeää odotettavissa, niin juuri tässä. Positiivinen yllätys sen sijaan oli, että selvittiin näin pienin korjauksin. Yhtään pätkää ei tarvinnut vaihtaa. Pahimmat vauriot olivat tuollaisia mikä kuvassa - eli eivät pahoja ollenkaan. Suurin osa oli aikaa myöten kuivanut, mutta yksi kohta oli selvästi kostea ja se sai vähän aikaa kuivahtaa.




Kuistin rakenteet itsessään olivatkin sitten ihan haperoa. Kuisti oli notkahtanut eteenpäin ja kun koko komeus paljastui, niin alkoi jotenkin jännästi tuntumaan siltä, että olisi saattanut pian notkahtaa vielä vähän lisää. Iiks. Onneksi kulku sisälle järjestyi korjauksen ajaksi sivuoven kautta. Hetken aikaa meillä oli tuollainen aika ilmava versio vai onks tää nyt sellainen avokuisti? ;) Kuvassa näkyy myös kiva pieni bonus, joka oli piilotellut ulkoverhouksen alla. Pikkuikkuna! Jei! Vanhoissa julkisivukuvissa se näkyykin, mutta on meillä jostain syystä jossain vaiheessa piilotettu. Ikkunan takana on pikkumakkarin (ent. Ratamestarin toimisto) vaatehuone. Samalla selvisi sekin, miksi ko. tila on ollut talvisin niin kylmä. Ikkuna-aukko oli nimittäin vain levytetty piiloon, ilman minkään valtakunnan eristeitä. Hrrrr.... Nyt ikkuna saa tietenkin jäädä näkyviin ja tuo kaivattua lisävaloa, kun pikkueteinen ja vaatehuone yhdistyvät isommaksi tuulikaapiksi. Tallella oli ainoastaan sisäpokat ja karmejakin oli rouhittu aika kovalla kädellä, joten Restaurointipuusepät Nuutti sai vielä pienen lisähomman muiden ikkunoiden kunnostuksen ja yläkerran ikkunoiden tekemisen lisäksi.




Yläkerrassa on sielläkin tapahtunut edistystä. Purkuhommat hoidettiin itse, minkä jälkeen imuauto kävi imaisemassa välipohjan eristeet uumeniinsa. Oli työmiesten mukaan kuulema parhaat tämän ikäisessä talossa nähdyt välipohjan eristeet, kun ei hiiren kolojakaan missään. Ja olihan sitä eristettä paljon. Mikäli nyt ihan oikein muistan, niin ensin muha, sitten tiivistys savella/hiekalla, taas muha ja sitten vielä koksikerros. Massiivinen paketti enivei. Tyhjenneltäis sitä varmaan vieläkin, jos oltais päädytty hoitamaan homma itse. Kolmesta kohtaa paljastui seinähirressä pieniä lahoja, mutta ei mitään isompaa. Kaikki hyvin siis ylhäälläkin.




Välillä on pitänyt fiilistellä näkymiä tulevan makkarin ikkunasta. Ei valittamista. Ps. Tuon imuauton letkun ristin Boaksi. Aika kuvaava eikö?




Ja nyt täällä näyttää tältä eli aika hyvältä. Ei ihan vielä joka sivulla, mutta melkein. Tänään pääsivät kunnostetut ulkopokatkin paikoilleen. Niin kovin ihanaa on seurata muutosta, kun sitä on liki kolme vuotta suunniteltu, pohdittu ja siitä haaveiltu. Tavallaan se ei edes näytä isolta ja siitä tietääkin, että ollaan oikeillä jäljillä. Meille (ja Museovirastolle) kun on tärkeää, että talon ilme säilyy mahdollisimman pitkälti ennallaan. Kovasti näyttää ainakin omaan silmään siltä, että tämä tavoite myös saavutetaan.




Palataan asiaan taas, kun on uutta kerrottavaa. Viimeistään silloin, kun Ratamestari saa uuden maalin pintaansa. Maalit on jo ostettu ja sen verran voin paljastaa, että Virtasen Maalitehtaan 4 öljyn laatumaaliin päädyimme. Väri jääköön vielä arvoitukseksi - ainakin osalle ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti