perjantai 28. lokakuuta 2016

Lokakuun loksahduksia

Kyllä se on niin, että sen tietää sitten kun loksahtaa. Monissa asioissa. Rakkauvessa. Kodin hankinnassa. Karkkipussin valinnassa. Keittiö- ja kylppärisuunnitelmissa. Nyt lopultakin loksahti myös noissa viimeisissä. Paniikki on paras kannustin ja tälläkin kertaa se oli merkittävä loksahtamista edistävä tekijä. Ja onhan se nyt jotain johdatusta, että se vasta hankittu vanha keittiönkaappi löysi paikkansa uudessa suunnitelmassa melkein paremmin kuin siinä edellisessä (jonka luulin olevan viimeinen). Phuuh. Melkein tekis mieli vähän vilauttaa - niitä suunnitelmia nimittäin - mutta taidan vielä viivytellä hetken.

Sen sijaan voin vähän vilauttaa olohuoneen tilannetta nyt. Sinne meni ilakointi puhtaudesta ja järjestyksestä :D Harmittavaa on, että tuota vanhaa helmiponttikattoa ei voida säästää. Syitä tähän on x määrä, mutta yhtenä se, että tässä vaiheessa remonttia on pakko päästä käsiksi välipohjan rakenteisiin alhaalta päin. Ja kuinkas muutenkaan se käy kuin kuvan osoittamalla tavalla.




Kivaa viikonloppua! Täällä sataa, mutta satakoon. Luulen, että illalla kynttilänvalossa nautittu viinilasillinen sopii sadesään kaveriksi paremmin kuin hyvin ;)

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Talvi tuli



Lauantaina tehtiin miehen kanssa oikein suursiivous. Etenkin olohuone on muistuttanut koko kesän lähinnä läpikulkuvarastoa. Ikkunoiden kunnostuksen takia huonekalut oli kerätty keskelle lattiaa ja tavarat olivat muutenkin kaikkialla muualla paitsi omilla paikoillaan. Aika hyvin olen tsempannut ja sietänyt epäjärjestystä, mutta nyt riitti. Ja ah, miten helpotti! Olen vähän sellainen tyyppi, että mieli on paremmin tasapainossa, kun kotona on paikat kunnossa. Usein aamulla ensimmäiseksi kierrän lattiat mikrokuituliinan kanssa ja vasta sitten alan kahvinkeittoon :D Jotta en antaisi itsestäni kuitenkaan ihan täyskahjon siivousfriikin kuvaa, niin sanottakoon selitykseksi koirat. Sisällä neljä (plus pentu, joka siirtyy jossain vaiheessa ulos) ja tarhassa pari lisää. On siis selvää, että karvaa riittää ja puhtaan kodin eteen on nähtävä keskivertoa enemmän vaivaa.

Siivoilun jälkeen nappasin olkkarista pari kuvaa. Keväästä saakka kaupan muoveissa odottanut mattokin pääsi oikomaan itseään. Myös eteiseen hankittu tuoli löysi väliaikaisen sijoituspaikan olohuoneesta. Vähän hassulta se tuossa näyttää, mutta toisaalta sopii kivasti maton pariksi. Tuosta äidiltä saadusta pikkupöydästä tykkään kuin hullu puurosta, samoin vanhasta puusohvasta. Muuten huonekaluissa tulee vähitellen tapahtumaan uudistuksia ja osa vanhoista saa osakseen pieniä tai vähän suurempia tuunauksia. Uusien jo hankittujen juttujen kanssa mietin aluksi, että pidän ne pois käytöstä siihen saakka, kun remontti on valmis, mutta tulin toisiin aatoksiin. Ensinnäkin ongelmana on krooninen tilanpuute ja toisekseen elämä on nyt eikä sittenvastajoskuskun.




Tänään tänne tuli talvi. Aamulla oli maa valkoisena ja on yhä edelleen. Olisin toivonut, että lumi tulee vasta muutaman päivän päästä, mutta eipä ole säiden valtias tilauksia ottanut vastaan ennenkään ;) Toisaalta on myös oikein helppo iloita lumen mukanaan tuomasta valosta, aurinkokin nähtiin taas pitkästä aikaa. Alla kaunis talvimaisema olkkarin ikkunasta - ei anneta rakennustelineiden ja lautakasojen haitata, eihän? ;)




Ja lopuksi vielä kuva myös yläkerrasta. Eilen saatiin nimittäin ensimmäinen yläkerran uusista ikkunoista paikoilleen. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Myös ulkoapäin mittasuhteet istuvat kokonaisuuteen oikein kauniisti. Ikkunat on teetetty ja ne ovat muuten samanlaiset kuin alakerran isot ikkunat, mutta 25% pienemmät.



tiistai 11. lokakuuta 2016

Tilannekatsaus

Kilpajuoksu talven kanssa jatkuu, mutta kyllä tämä tästä. Katto valmistuu ihan näillä näppäimillä ja maalauksetkin ovat edistyneet. Maalaaminen on edennyt ennakoitua hitaammin, mutta minkäs teet, kun hommia on pakko porrastaa - yksi tekijä ei sentään ihan kaikkeen veny. Päätyjen rimoittaminen piti jättää kesken, kun kattoremontin aloittamista ei uskallettu syyssateiden pelossa viivästyttää enää yhtään. Siksi toisekseen iso osa taloa on ollut pressujen peitossa, kun kattotiilien purku osoittautui yllättävän sotkuiseksi hommaksi. Takasivulla nokipöly pääsi sotkemaan ulkopokat niin pahoin, että ne piti maalata uudelleen. Samaa ei haluttu etusivulla ja suojaukset ovat olleet sen mukaiset. Nyt katon valmistuessa timpurimme jatkaa päädyt loppuun ja me sitten sitä mukaa sudimme ne pohjamaalilla. Myös kattoturvatuotteiden ja sadevesijärjestelmän asennukset odottavat ennen kuin saamme huokaista. Paljon pitää siis vielä ehtiä ennen lumen tuloa, mutta toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että säät suosivat vielä hetken.

Viikonloppuna nappasin kuvan takasivusta, joka on nyt siinä mallissa, että ennen kevättä sille ei tehdä mitään. Väreistä tykätään edelleen tosi paljon. Valkoinen on raikas, punainen tuo lämpöä ja siniharmaat tehosteet kontrastia. Ja mikä tärkeintä: uusista pinnoista huolimatta ilme on edelleen vanha.