perjantai 18. marraskuuta 2016

Harakoille huonoja uutisia!

Viime viikkojen edistysaskeleet ovat olleet varsin tuntuvia. Kirjaimellisesti. Muutama viikko sitten saatiin paikoilleen viimeiset ikkunoiden sisäpokat ja kuluvan viikon alussa puhallettiin villat välipohjaan. Ja eron kyllä huomaa. Enää ei vedä niin, että sukat pyörivät jalassa ja lämpö jää sisälle, eikä karkaa samantien harakoille. Ah, ihan luksusta. 

Visiointi ei mulle ole yleensä hankalaa, mutta jostain syystä mun on ollut koko projektin ajan todella vaikeaa nähdä yläkertaa valmiina. Valmishan se ei ole vieläkään, ei edes lähelle, mutta koko ajan tilan hahmottaminen muuttuu helpommaksi. Yksi iso etappi saavutettiin pari päivää sitten, kun tilaan saatiin lattia. Väliaikainen vanerilattia, mutta lattia. Lopullinen lattialankku tulee vain hieman alemmas, joten huonekorkeutta yms. pystyy nyt fiilistelemään ihan eri tavalla. Hurjasti ei korkeutta tilaan tule, mutta ihan kivasti kuitenkin.

Alunperin suunniteltiin yläkerran sisäkattoa kulkemaan katon myötäisena harjalle saakka eli myös sisäkatto olisi ollut ns. harjakatto, mutta eristevahvuuksien, tuulettumisen ja muiden käytännön seikkojen takia suunnitelmasta luovuttiin. Yläkerta on vanhaan taloon aina riski, jos sitä ei siellä aiemmin ole ollut, joten monen monta asiaa on pitänyt riskien minimoimiseksi huomioida. Talon terveenä pysyminen on prioriteettilistan kärjessä ja estetiikkaa huomioidaan sen ehdoilla. Jostain joutuu ehkä joskus tinkimään, mutta se on pientä se :)




Alakerrassa ei ole tapahtunut mitään merkittäviä mullistuksia, mutta yksi uusi eli vanha huonekalu kotiutui viimein. Kyseessä on miehen lapsuudenkodista kotoisin oleva puusohva. Tuohon se nyt keittiöön sujahti ihan mukavasti, mutta tulee vielä myöhemmin vaihtamaan paikkaa. Kaverikseen se saa jossain vaiheessa erilaisen pöydän ja muutaman tuolin. Miehen äidin peruja ovat myös nuo aivan mielettömän kauniit pellavaverhot, jotka sopivat keittiön isoon ikkunaan kuin nakutettuna. Kuvassa vinksottavat vähän hassusti, mutta eipä täällä muutenkaan ole aina kaikki aivan justiinsa ojennuksessa ;)




Loppuun vielä pari surkeaa kuvaa. Värit ovat molemmissa vääristyneet, mutta minkäs sille voi, kun kännykällä kuvia napsii. Harmaan talvipäivän valo riittää mihin riittää. Mutta syy miksi kuvat halusin kuitenkin teille näyttää, on tuo yläkerran ikkuna. Tätä jännitettiin, mutta lopputulos on ainakin meidän silmiin tosi onnistunut. Uusi ikkuna istuu paikalleen mutkattomasti. Jos joku sanoisi, että se on aina siinä ollut, niin ei kyllä tulisi ensimmäisenä mieleen esittää vastaväitteitä. 






Aiemmin kerroin myös maalausten ja talven kilpajuoksusta. Nyt voidaan kai jo todeta, että taidettiin juuri ja juuri selvitä maaliin ensimmäisenä. Pikkujuttuja vielä jäi, kuten kuvistakin näkyy, mutta melkein kaikki pinnat ovat nyt maalin alla. Lopultakin. Aikamoinen urakka on maalaus kyllä ollut. Säät, aika ja niiden yhdistäminen ei aina ole ollut aivan ongelmatonta. Nyt saadaan huokaista hetkeksi, mutta keväällä sitten sama uusiksi ;)

Huokaista aiotaan siis maalausten suhteen, mutta vähän muutenkin. Timpurimme jää loppuvuodeksi ansaitulle lomalle ja luultavasti sen ajan keskitymme itsekin muihin juttuihin. Into ei ole mihinkään laantunut, mutta myönnettävä on, että aika intensiiviset neljä-ja-puoli remonttikuukautta tässä on takana. Pieni tauko tekee siis varmasti terää :)